Vauhdikas Arki

  ...pitkästä aikaa olo on toiveikas.  Reilu vuoden intensiivinen hoitojakso lasten psykalla päättyi kuun taitteessa ja palasimme tutun hoitotahon luokse Pasilan neurolle. Lääkäri on tuntenut meidät jo useamman vuoden ajan ja tuntui niin helpolle asioida hänen kanssaan. Nostin esiin havaintoni siitä, että mun mielestä ADHD lääkitys ei ole kohdallaan ja keskittymisvaikeudet sekä toiminnanohjaus on hukassa. Lääkäri totesi että selvä muutos on tapahtunut ja muokataan lääkitystä siihen. Koska lakko vallitsi siinä vaiheessa, lääkitys muutos ajoitettiin pidemmälle lääkärin loman vuoksi, että hänen on mahdollista hoitaa kontrolli puhelu itse. Lääkitys aloitettiin nyt viikonloppuna ja ensi vaikutelma on lupaava. Mutta tässä kohdassa olen vasta varovaisen toiveikas, koska ennenkin on käynyt niin, että alkuun näyttää hyvältä ja sitten paukkuu haittavaikutukset yli hyödyn.  Joten nyt katsotaan mitä tuleman pitää ja iloitaan edes hetki siitä, että Tirppiksen vointi on vähän parempi. ...

  ...tuoreeks terveeks, niin, on palmusunnuntai. Tirppis on haaveillut koko korona ajan, että tulisi virpomis päivä, jolloin voi mennä virpomaan. Nyt rajoitukset on purettu ja lapsi toivoi että voisi mennä. Mutta ne ticit ja pakot. Kun kesken virpomis lorun voi iskeä rumat puheet tai pakot, häpeä hänelle itselleen olisi ihan hirveää. Ja ne tuntemattomien ilmeet ja mahdolliset kommentit. Oltiin aika lailla sivuuttamssa palmusunnuntain olemassa oloa ja keskitetty puhe pääsiäisen suunnitelmiin kunnes lauantai -iltana luokan whatsappiin tuli viesti, lähteekö kukaan virpomaan. Tirppis oli lohduton, haukkui itsensä ja vikansa maan rakoon, miten täysin epäkelpo hän on. Käytiin pitkä keskustelu siitä, että ticit ja pakot ei määritä sitä, kuka hän on eikä tee hänestä huonoa. Tärkeää on se, mitä on sisällä, kuka hän oikeasti on. Kiltti, kultainen, ystävällinen ja niin ihana poika. Joka on aina niin kiltti ja lojaali ystäville, avulias ja suloinen. Lisähaaste virpomiselle on vielä se, että ko...

  ...niin, näetkö? Näetkö vain neuropsykiatrisen häiriön vai näetkö pintaa syvemmällä olevan lapsen? Näetkö oireet vai näetkö sen todellisen ihmisen siellä?  Nykypäivänä huudetaan hyväksyntää erilaisuuden puolesta, vaaditaan suorastaan, kuitenkin ihmiset on herkästi lyömässä erilaisia leimoja tai kammoksuvat erilaisuutta. Tirppis on viime aikoina kipuillut aivan erityisen paljon sitä, että hän on niin näkyvästi erilainen kuin muut. Tai kuten hän itse sanoo, hän kokee olevansa viallinen. "Äiti, miksi mä en kelpaa muille, miksi kukaan ei halua olla mun kanssa? Olenko mä tehnyt jotain väärää vai onko se mun ticien syy?" Sydän särkyy ja yritän kertoa miten tärkeä ja arvokas hän on, että ticit ja pakot eivät määritä häntä ihmisenä. Kerron uudestaan ja uudestaan miten rakas hän on , eikä hänen erityisyydet vaikuta siihen.Vai määritteleekö? "Onpa huonosti kasvatettu lapsi", "Aina toi vaan ragee", "Onpa pelottava lapsi, en uskaltaisi elää sellaisen kanssa...