Toiveikas...

 

...pitkästä aikaa olo on toiveikas. 

Reilu vuoden intensiivinen hoitojakso lasten psykalla päättyi kuun taitteessa ja palasimme tutun hoitotahon luokse Pasilan neurolle. Lääkäri on tuntenut meidät jo useamman vuoden ajan ja tuntui niin helpolle asioida hänen kanssaan. Nostin esiin havaintoni siitä, että mun mielestä ADHD lääkitys ei ole kohdallaan ja keskittymisvaikeudet sekä toiminnanohjaus on hukassa. Lääkäri totesi että selvä muutos on tapahtunut ja muokataan lääkitystä siihen. Koska lakko vallitsi siinä vaiheessa, lääkitys muutos ajoitettiin pidemmälle lääkärin loman vuoksi, että hänen on mahdollista hoitaa kontrolli puhelu itse. Lääkitys aloitettiin nyt viikonloppuna ja ensi vaikutelma on lupaava. Mutta tässä kohdassa olen vasta varovaisen toiveikas, koska ennenkin on käynyt niin, että alkuun näyttää hyvältä ja sitten paukkuu haittavaikutukset yli hyödyn. 

Joten nyt katsotaan mitä tuleman pitää ja iloitaan edes hetki siitä, että Tirppiksen vointi on vähän parempi. Opettaja havainnoi myös tänään, että Tirppis oli kyennyt sanoittamaan millaista apua tarvitsee sillä hetkellä, että saa ticit hallintaan eikä repinyt paperia kappaleiksi, viime viikolla olisi ollut toisin. Opettaja kertoi, että Tirppis oli taannoin karjunut että etkö sä ymmärrä että mulla on ticejä ja pakkoja ja tarvitsen apua. Ei kuitenkaan kyennyt sanoittamaan millaista apua tarvitsee ja homma hajonnut käsiin. Tänään oli onnistunut tosiaan sanomaan, että ota mun käsistä kiinni. Se oli riittänyt avuksi, että sai tilanteen hallintaan.

Pääsiäis pyhät oli vauhtia, Tirppiksen paras ystävä oli pyhät meillä ja pojat avasi trampoliini kauden jälleen, monta kertaa ihmettelin että mistä sitä virtaa oikein riitti kun tunteja siellä pomppivat menemään! Käytiin myös ensimmäistä kertaa vuosiin leffassa.

Tirppis ei ole edes halunnut mennä, mutta nyt Hurja Jengin traileri kiinnosti kokeilemaan. Reissu oli onnistunut, hän onnistui katsomaan koko leffan ilman, että ticit olisi pakottanut ulos tauolle. Hienointa tässä on se, että hän sai itse sen onnistumisen kokemuksen ja mietti, että voisi lähteä uudelleen katsomaan jotain. 

Tänään on päivä mennyt toipumiseen rokotuksen sivuoireista ja puhelimen tuijottamiseen. Tiesin, että perjantaina oli kokous, missä päätettiin sairaalakoulun koulupaikat ja että maanantaina pitäisi tulla puhelu. Lopulta päivällä puhelin soi, Tirppis sai paikan!! Eli ensi syksynä on täysin uudet tuulet, kun Tirppis menee viidennelle luokalle sinne. Ensimmäisenä kerroin Tirppikselle uutiset, mikä hymy! Hän on odottanut kovasti tietoa ja toivonut, että pääsee sinne kouluun. Erityisopettaja kysyi puhelimessa, että ilmoittaako hän hoitotaholle päätöksen, mutta sovittiin että Tirppis saa itse keskiviikkona kertoa kun on lääkärin kanssa teams tapaaminen.  

Pitkästä aikaa siis toiveikas olo, tunnelin päässä oleva valo saattaa olla auringon säteen pilkahdus eikä vastaan tuleva juna.