Entä kun rutiinit muuttuu?
Kesäloma on taputeltu kasaan ja koulu alkaa huomenna, rutiineja palautellaan kouluarkea vastaamaan ja pari kuukautta vallinnut lomarutiini hajoaa. Se näkyy ja se kuuluu. Mulle tämä on hieman mystistä, mitä sitten jos rutiini hajoaa? Mä voin vallan hyvin tehdä äkkinäisiä päätöksiä ja muuttaa rutiinia, kuten myös Teini, mutta Tirppis ja Mies ei. Samantien on maailma ylös alaisin ja pakka sekaisin. Kun tähän komboon lisätään koulujännitys, mikä tarkoittaa Tirppiksen kohdalla koulurakennuksen vaihtoa uutta opettajaa ja luokkamuutosta niin oksat pois.
Onneksi uusi opettaja tuntuu olevan aivan mahtava ihminen! Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa ja kerroin missä tilanteessa nyt ollaan, ensimmäisenä kysyi että miten hän voi auttaa Tirppistä ticien kanssa että? Kävimme kaikinpuolin hyvän keskustelun monesta käsillä olevasta asiasta ja jäi hyvä mieli. Edes joku asia näyttää valoisalle! Hetkittäin tuntuu että ainut valo tunnelin päässä on vain junan valo, tämä on niitä hetkiä kun tuntuu että tunnelissa näkyy sittenkin exit valo. Niin monta asiaa menossa päällekkäin mitkä kuormittaa, ei vain lasten aakkoset.
Nyt on ollut erityisen vaikeaa olla Tirppis ja taas sain muistutuksen siitä, että me vielä kaikki opetellaan. Pari kertaa astuin maamiinaan ja erehdyin kommentoimaan/kysymään tarkentavan kysymyksen ...iso virhe! Oli iltatoimet käsillä ja Tirppis kysyi että onko suihkuilta, ajatuksissani erehdyin sanomaan että voit sä mennä jos haluat. Piru oli irti välittömästi. Tiedänhän mä että Tirppikselle päätöksen teko asiassa kuin asiassa on enemmän kuin haastavaa, etenkin nyt kun lääke ei ole hillitsemässä ADHD kierroksia. Itkupotkuraivari oli valmis ja ticejä tuli sarjana, niistä selvittiin ja päästiin yli ja ilmoitin että mene suihkuun. Kysyi mitkä vaatteet menee pesuun, tuumasin että laita kaikki. Tirppis jupisi ja kysyi haluanko tietää, miksi inhoaa vaatteiden vaihtoa. Sanoin että no tottakai ja vastaus oli, koska ne tuntuu inhottavalle. Ja koska edelleen siinä keittiössä hääräsin niin puolihuolimattomasti erehdyin kysymään aiheesta tarkennusta. Ja tulivuori purkautui taas, jälleen kirosin itseäni hiljaa mielessäni. Lopulta taas saatiin purkaus laantumaan ja ohjasin suihkuun. Aistiherkkä Tirppikseni rakastaa monia mun suihkusaippuoita kun ne tuoksuu niin hyvälle, höpötin kylppäriin saattaessani mun suihkusaippuoista että hei kuule siellä on vielä mansikan tuoksuista jäljellä ja uusi vanilia, haluatko käyttää niitä. Hetken päästä olikin asiat mallillaan ja hyrisi tyytyväisenä lämpimän suihkun alla ja koko kylppäri tulvi vanilian tuoksua. Koska mä opin?
Mitä lähemmäs koulun alku tulee, sitä rajumpia tic kohtauksia iskee. Kuormitus lietsoo sellaisen tilan, että Tirppis ei saa itse tilannetta haltuun, lähes kouristelee pakkoliikkeistä ja huutaa, huutaa ja huutaa. Useamman kerran viikon sisään on istuttu lapsi tiukasti syliin kiedottuna ja rauhoiteltu tilannetta. Ne on niitä hetkiä kun oma sydän itkee verta lapsen puolesta ja sitä tuntee itsensä niin avuttoman hyödyttömäksi. Uuden lääkkeen aloitus olisi ollut maanantaina, mutta lääkettä ei ollutkaan saatavilla missään suoraan. Soitin neljän kaupungin ja yhden kunnan apteekkeja läpi. Meidän kunnan lähiapteekki lupasi, että tilaavat ja lääke on tiistaina saatavilla. Tiistaina marssin apteekkiin, kuullakseni että anteeksi meille kävi virhe ja se jäi tilaamatta. Tirppis oli ihan hajallaan, odottaa epätoivoisena että saisi lääkkeen ja toivoo siitä apua. "Äiti mä ehkä vihaan mun elämää." Onneksi tänään lopultakin saatiin lääke ja aloitetaan kokeilu huomenna iltapäivällä. Lopultakin.
Teinillä on haasteita keskittyä ja toiminnanohjauksen kanssa, ysi luokka käsillä ja tiedostaa että nyt pitäisi ottaa tosissaan ja päätöksiä tulevaisuuden suhteenkin miettiä, mutta kun se vain on niin tavattoman vaikeaa. Ahdistus nousee ja unettomuus nostaa päätään. Alkuviikosta aamulla viideltä vaelsi peitto olkapäillä kun tehtiin töihin lähtöä. Kun uni ei tule, päätti jäädä hereille. Laitoin Teinille kahvit valumaan, ennen kuin kurvasin silmät ristissä ovesta ulos ja kohti duunia. Teini odottaa että saisi kutsun tutkimuksiin mutta kutsua ei ole näkynyt. Tietämättömyys lisää stressiä kaiken muun lisäksi. Tällä hetkellä ysi luokka on näyttäytyy Teinille suurena jyrkkänä vuorena edessä, mikä pitäisi kyetä valloittamaan ilman turvaverkkoa ja -köysiä.
Viime viikolla soitin nuorten psykalle kysyäkseni onko mitään tietoa koska meidän aika on ja sain kuulla etteivät ole saaneet lähetettä. Soitin terveyskeskukseen kuullakseni, että lähete on lähetetty jo aikoja sitten. Posti oli kadottanut ne tärkeät paperit. Lähete lähti uudelleen sähköisenä ja liitteet postin matkaan. Maanantaina liitteet eivät vielä olleet saapuneet, mutta nyt tänään suureksi ilokseni sain kuulla, että liitteet löysivät tiensä perille ja meille on jo aika varattuna parin viikon päähän! Tunneliin siis ilmestyi toinen exit valo.
Arki lähti siis melkoisella rytinällä käyntiin. Edessä on lukematon määrä kaikkea, on palaveria, koulutusta, opiskelua, perus puurtamista, hammaslekureita yhdellä jos toisella, lasten lekureita, tutkimuksia ja sitten on yksi isompi ikävä juttu minkä parissa taistellaan. Onneksi meillä on miehen kanssa yhteinen rintama ja ollaan samaa mieltä niin helpompi taistella tätä asiaa eteenpäin. Ostin ensimmäistä kertaa vuosiin oikean perinteisen paperikalenterin missä on tilaa kirjoittaa, koska nyt vain on niin paljon kaikkea samaan aikaan menossa. Perjantaina miehen kanssa käytiin salilla purkamassa höyryjä. Parhaista yrityksistä huolimatta muuten sinne ei ole tällä viikolla keretty. Minä patalaiska ihminen en olisi vielä 1½v sitten uskonut sanovani näin. En edes olisi uskonut että mut saa lähtemään salille kilon kappaleinakaan.
Vuorokaudessa ei vain riitä tunnit! Yöunet jää noin 5h/yö ja sekin yleensä osissa. Tirppis herää lähes joka yö ja unet on sekavaa kaaosta. Onneksi huomenna on taas perjantai ja etätyöpäivä. Saa tehdä rauhassa töitä ilman härdelliä ja nukkua pari tuntia pidempään vaikka työpäivän aloitankin samaan aikaan kuin olisin toimistolla. Työpäivän jälkeen siirrynkin keittiöön leipomaan kun lauantaina juhlitaan poikien synttäreitä. Samalla pitää aloittaa valmistelemaan Tirppistä siihen, että meillä on lauantaina aamulla parturi. Aistiherkälle se on tiukka paikka, kauan olemme käyneet yhdellä tutulla ja se sujuu nykyään jo ongelmitta mutta nyt joudumme menemään vieraalle ihmiselle aikataulu issueiden vuoksi.
Piskin kanssa iltalenkin vuoro ja sitten pitääkin siirtyä iltatoimiin.
Onneksi uusi opettaja tuntuu olevan aivan mahtava ihminen! Keskustelin hänen kanssaan puhelimessa ja kerroin missä tilanteessa nyt ollaan, ensimmäisenä kysyi että miten hän voi auttaa Tirppistä ticien kanssa että? Kävimme kaikinpuolin hyvän keskustelun monesta käsillä olevasta asiasta ja jäi hyvä mieli. Edes joku asia näyttää valoisalle! Hetkittäin tuntuu että ainut valo tunnelin päässä on vain junan valo, tämä on niitä hetkiä kun tuntuu että tunnelissa näkyy sittenkin exit valo. Niin monta asiaa menossa päällekkäin mitkä kuormittaa, ei vain lasten aakkoset.
Nyt on ollut erityisen vaikeaa olla Tirppis ja taas sain muistutuksen siitä, että me vielä kaikki opetellaan. Pari kertaa astuin maamiinaan ja erehdyin kommentoimaan/kysymään tarkentavan kysymyksen ...iso virhe! Oli iltatoimet käsillä ja Tirppis kysyi että onko suihkuilta, ajatuksissani erehdyin sanomaan että voit sä mennä jos haluat. Piru oli irti välittömästi. Tiedänhän mä että Tirppikselle päätöksen teko asiassa kuin asiassa on enemmän kuin haastavaa, etenkin nyt kun lääke ei ole hillitsemässä ADHD kierroksia. Itkupotkuraivari oli valmis ja ticejä tuli sarjana, niistä selvittiin ja päästiin yli ja ilmoitin että mene suihkuun. Kysyi mitkä vaatteet menee pesuun, tuumasin että laita kaikki. Tirppis jupisi ja kysyi haluanko tietää, miksi inhoaa vaatteiden vaihtoa. Sanoin että no tottakai ja vastaus oli, koska ne tuntuu inhottavalle. Ja koska edelleen siinä keittiössä hääräsin niin puolihuolimattomasti erehdyin kysymään aiheesta tarkennusta. Ja tulivuori purkautui taas, jälleen kirosin itseäni hiljaa mielessäni. Lopulta taas saatiin purkaus laantumaan ja ohjasin suihkuun. Aistiherkkä Tirppikseni rakastaa monia mun suihkusaippuoita kun ne tuoksuu niin hyvälle, höpötin kylppäriin saattaessani mun suihkusaippuoista että hei kuule siellä on vielä mansikan tuoksuista jäljellä ja uusi vanilia, haluatko käyttää niitä. Hetken päästä olikin asiat mallillaan ja hyrisi tyytyväisenä lämpimän suihkun alla ja koko kylppäri tulvi vanilian tuoksua. Koska mä opin?
Mitä lähemmäs koulun alku tulee, sitä rajumpia tic kohtauksia iskee. Kuormitus lietsoo sellaisen tilan, että Tirppis ei saa itse tilannetta haltuun, lähes kouristelee pakkoliikkeistä ja huutaa, huutaa ja huutaa. Useamman kerran viikon sisään on istuttu lapsi tiukasti syliin kiedottuna ja rauhoiteltu tilannetta. Ne on niitä hetkiä kun oma sydän itkee verta lapsen puolesta ja sitä tuntee itsensä niin avuttoman hyödyttömäksi. Uuden lääkkeen aloitus olisi ollut maanantaina, mutta lääkettä ei ollutkaan saatavilla missään suoraan. Soitin neljän kaupungin ja yhden kunnan apteekkeja läpi. Meidän kunnan lähiapteekki lupasi, että tilaavat ja lääke on tiistaina saatavilla. Tiistaina marssin apteekkiin, kuullakseni että anteeksi meille kävi virhe ja se jäi tilaamatta. Tirppis oli ihan hajallaan, odottaa epätoivoisena että saisi lääkkeen ja toivoo siitä apua. "Äiti mä ehkä vihaan mun elämää." Onneksi tänään lopultakin saatiin lääke ja aloitetaan kokeilu huomenna iltapäivällä. Lopultakin.
Teinillä on haasteita keskittyä ja toiminnanohjauksen kanssa, ysi luokka käsillä ja tiedostaa että nyt pitäisi ottaa tosissaan ja päätöksiä tulevaisuuden suhteenkin miettiä, mutta kun se vain on niin tavattoman vaikeaa. Ahdistus nousee ja unettomuus nostaa päätään. Alkuviikosta aamulla viideltä vaelsi peitto olkapäillä kun tehtiin töihin lähtöä. Kun uni ei tule, päätti jäädä hereille. Laitoin Teinille kahvit valumaan, ennen kuin kurvasin silmät ristissä ovesta ulos ja kohti duunia. Teini odottaa että saisi kutsun tutkimuksiin mutta kutsua ei ole näkynyt. Tietämättömyys lisää stressiä kaiken muun lisäksi. Tällä hetkellä ysi luokka on näyttäytyy Teinille suurena jyrkkänä vuorena edessä, mikä pitäisi kyetä valloittamaan ilman turvaverkkoa ja -köysiä.
Viime viikolla soitin nuorten psykalle kysyäkseni onko mitään tietoa koska meidän aika on ja sain kuulla etteivät ole saaneet lähetettä. Soitin terveyskeskukseen kuullakseni, että lähete on lähetetty jo aikoja sitten. Posti oli kadottanut ne tärkeät paperit. Lähete lähti uudelleen sähköisenä ja liitteet postin matkaan. Maanantaina liitteet eivät vielä olleet saapuneet, mutta nyt tänään suureksi ilokseni sain kuulla, että liitteet löysivät tiensä perille ja meille on jo aika varattuna parin viikon päähän! Tunneliin siis ilmestyi toinen exit valo.
Arki lähti siis melkoisella rytinällä käyntiin. Edessä on lukematon määrä kaikkea, on palaveria, koulutusta, opiskelua, perus puurtamista, hammaslekureita yhdellä jos toisella, lasten lekureita, tutkimuksia ja sitten on yksi isompi ikävä juttu minkä parissa taistellaan. Onneksi meillä on miehen kanssa yhteinen rintama ja ollaan samaa mieltä niin helpompi taistella tätä asiaa eteenpäin. Ostin ensimmäistä kertaa vuosiin oikean perinteisen paperikalenterin missä on tilaa kirjoittaa, koska nyt vain on niin paljon kaikkea samaan aikaan menossa. Perjantaina miehen kanssa käytiin salilla purkamassa höyryjä. Parhaista yrityksistä huolimatta muuten sinne ei ole tällä viikolla keretty. Minä patalaiska ihminen en olisi vielä 1½v sitten uskonut sanovani näin. En edes olisi uskonut että mut saa lähtemään salille kilon kappaleinakaan.
Vuorokaudessa ei vain riitä tunnit! Yöunet jää noin 5h/yö ja sekin yleensä osissa. Tirppis herää lähes joka yö ja unet on sekavaa kaaosta. Onneksi huomenna on taas perjantai ja etätyöpäivä. Saa tehdä rauhassa töitä ilman härdelliä ja nukkua pari tuntia pidempään vaikka työpäivän aloitankin samaan aikaan kuin olisin toimistolla. Työpäivän jälkeen siirrynkin keittiöön leipomaan kun lauantaina juhlitaan poikien synttäreitä. Samalla pitää aloittaa valmistelemaan Tirppistä siihen, että meillä on lauantaina aamulla parturi. Aistiherkälle se on tiukka paikka, kauan olemme käyneet yhdellä tutulla ja se sujuu nykyään jo ongelmitta mutta nyt joudumme menemään vieraalle ihmiselle aikataulu issueiden vuoksi.
Piskin kanssa iltalenkin vuoro ja sitten pitääkin siirtyä iltatoimiin.
Comments
Post a Comment