Uusi arki

Uusi arki, sitä viljellään nykyään vähän kaikkeen, elämään koronan keskellä ja jälkeen. Moni asia muuttuu luultavasti pysyvästi. Uusi arki termi sopii myös meidän elämään. Täytyy opetella uusia toimintatapoja ja tottua uuteen.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Tirppis aloitti kesäloman viettämällä päivän Lasten sairaalassa tähystyksessä, jotta saadaan selvyys onko hänellä keliakia. Neljä vuotta sitten tämä ralli alkoi, oli tunne, että hänellä voisi olla keliakia. Vatsaoireet ja -toiminta sekä pieni koko ja jokin selittämätön tunne ajoi siihen, että vaadin testejä. Lääkäri katsoi mua kuin luulosairasta, mutta taipui tahtoon ja testit otettiin. Vasta-aineet olivat sitten vähän yli viitearvojen. Siirryimme lasten polin asiakkaaksi ja alkoi ralli, kukaan ei oikein usko siihen että olisi keliakia, mutta kuitenkin noin puolen vuoden välein verikokeita, arvot eli mutta aina yli viitearvon. Joka tuloksen jälkeen hoitava lääkäri konsultoi erikoislääkäriä ja samaa virttä veisattiin, katsotaan taas puolen vuoden päästä arvot uudestaan. Lopulta muuton myötä vaihtui hoitava lastenpoli ja en antanut periksi, olen varma että jotain on, taas arvot ja konsultaatio erikoislääkärille ja lopultakin lähete. Vielä hetkeä ennen tähystystä saatiin osaksemme epäilyä, että tuskin sieltä mitään löytyy. Tähystyksen jälkeen sen hoitanut lääkäri kertoi, että kolme viikkoa menee ja sitten saadaan tulokset koepaloista. Vielä kolme viikkoa odotusta. Eilen aamulla lääkäri soitti, koepalat kertoi selvää tarinaa suolistossa, Tirppiksellä on keliakia.

Kaikista diagnooseista mitä Tirppiksellä on, tämä pudotti pohjan kaikelta ja heitti elämän ylösalaisin täysin. Tirppis meni vessaan, lukitsi oven ja oven läpi kantautui sydämen pohjasta tulevat raastavat nyyhkytykset. Koputin oveen ja pyysin, että avaa lukon. Tirppis avasi ja istuin vessan lattialle ja sain pienen surkean mytyn syliini. Kyyneleet virtasi valtoimenaan. Nieleskelin salaa omia kyyneleitä, kun pidin sylissä pientä sydämensä pohjasta itkevää lasta joka nyyhkytti että vihaa maailmaa ja elämää ja haluaa kuolla, ADHD, Tourette, OCD, autismi ja keliakia. Pakko sanoa, että mäkin vähän vihaan maailmaa. On niin julman epäreilua ja sydän särkee Tirppiksen puolesta, ei tullut jaossa hänelle niitä parhaimipia kortteja elämään.

Saatiin tilanne rauhoittumaan ja sanoin, että mennään illalla yhdessä isoon kauppaan katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy gluteenittomana. Jotkut tärkeät asiat on nyt loppuelämäksi menetettyjä ja niitä Tirppis suree syvästi, onneksi monia asioita löytyy myös korvaavina ja sitten on uusia mahdollisuuksia, kokeillaan ja tutustutaan. Tirppis rakastaa muroja, otettiin kahta kokeeksi, toinen oli hitti ja toinen huti, otettiin Pirkan myslipatukoita välipalapatukoiden korvaajaksi ja nekin oli hyviä. Jauhot ym. On mulle vielä melkoisen hasardi tuntematon alue, joten se vaatii opettelua ja tutustumista, pikku hiljaa eteenpäin. Käytiin lounastauolla lähikaupassa. Taas tehtiin surutyötä ruokien ja herkkujen kanssa, mutta monta tosi kivan näköistä korvaajaa löytyi ja meidän ihan huippu K-kauppias lupasi Tirppikselle, että perjantaista alkaen valikoimasta löytyy myös ne hänen murot. Hurraa meidän lähikauppa!

Uutta arkea on myös opetella hallitsemaan valtaisia ticejä ja pakko-oireita, sekä yhdessä että erikseen. Tirppiksen toimintaterapia alkoi muutamalla käynnillä jo nyt, ennen kesälomia. Haetaan sieltä lisätukea ja neuvoja millä saisimme tilannetta parempaan balanssiin ja tukea muustakin kuin lääkkeistä. Tirppiksen terapeutti on aivan ihana ja Tirppis lähtee erittäin mielellään toimintaterapia käynneille, siellä on kivaa! Pesukone leikki on kuulemma paras, missä hän on likapyykkinä pesukoneessa.

Uuden opettelua on myös se, että Teinin peruskoulu on takana. Miten aika rientää ja mun pikkuinen siirtyy opiskelemaan itselleen ammattia!? Yhteishaku tuotti todella iloisen yllätyksen, ns. normaalipuolella oli tarjolla ykköstoiveen opinnot Careeriassa ja sitten ns. erityishaussa tuli toisen sijan paikka tarjolle Spesiaan. Teini pohti tovin valintaa ja teki fiksun valinnan ja otti vastaan paikan Spesiasta. En voisi olla ylpeämpi hänestä, aivan mielettömän hienoa. Nyt voi viettää rentoa kesälomaa, peruskoulu takana ja jatko-opinnot selvillä, eikä tarvitse stressata. Sieltä kiukkuisen stressin alta on löytynyt meidän iloinen ja huumorintajuinen nuori mies jälleen.