Sä vain ajattelit että ne on luonteenpiirteitä?

 

Niin, juuri niin mä ajattelin. Stressi kierrokset on ollut valtavat jo kauan. Ajoin jälleen kesken työpäivän viemään Tirppistä toimintaterapiaan, samalla puhuin kardiologin kanssa puhelimessa ja huomasin että katse takertuu liikennemerkkeihin, tiemaalauksiin ja mieli yhdisti kuviot ja värit tietyllä kaavalla. Yks kaks mieleen nousi muisto, olin tuskin vielä kouluikäinen ja istuin mummolassa keittiössä matolla, mummin kutomalla värikkäällä matolla. Yhdistin värejä ja kuvioita ja muistan kun mietin, että miksi en voi lopettaa. Meni joku päivä ja muisto nousi uudelleen mieleen, samalla nousi muisto siitä, että olin teini ja yöllä kaikkien nukkuessa nousin monta kertaa yön aikana sängystä ylös ja menin keittiöön. Kävin joka ikisen sähkölaitteen nappulat koskettamassa, että ne on oikeasti pois päältä eikä yön aikana syty tulipalo. Mieleen nousi muisto, että kotoa lähtiessä joka laite piti käydä katsomassa ja koskettaa nappulat töihin lähtiessä. Jotain ohjelmaa katsoessa saatan takertua yhdistämään värejä ja kuvioita, itse ohjelma tapahtumineen jää sivuseikaksi. Aloin kiinnittämään huomiota moniin erilaisiin tilanteisiin elämässä ja päivittäisessä arjessa, mulle normaalit asiat ei oikeastaan ole niin sanotusti normaalia. Kuten esimerkiksi, että otan kaapista mukin, huuhdon sen ennen käyttöä. Mukin, mikä on tiskikoneessa pesty. Monenlaisia eri asioita ja toimia.

Meni jonkin verran aikaa ja oli Tirppiksen etävastaanotto. Tirppiksen lekurilla oli päällä värikäs kuviollinen paita. Katse hakeutuu jatkuvasti kuvioiden ja värien suuntaan. Tirppiksen lekuri kiinnittää huomiota siihen, mainitsen asiasta ja se herättää kysymyksiä enemmän. Kuulostaa että sulla on OCD, nyt pitää saada stressi kierrokset alas ja listaa ylös tilanteita ja stressi tasoa, varaa lääkäri. Hän myös mainitsi, että yleensä OCD nimenomaan periytyy äidin puolelta ja ticit isän. Listaan asioita ja käyn tekemässä OCI-R kyselyn. Kysely vahvistaa Tirppiksen lekurin sanoja. Jään pyörittelemään asiaa mielessäni. Hämmentävää. Miksi en ole huomannut aiemmin, olisi luullut että jossain tässä vuosien varrella olisin havahtunut aiemmin, kuitenkin lukenut paljon aiheesta lasten vuoksi ja ollut psykoedukaatiotakin aiheesta. Lopulta varasin työterveyteen omalle lekurille ajan ja hän laittoi lähetteen eteenpäin psykiatrille, joka on perehtynyt nepsy puoleen.

Vastaanotto aika tuli ja lekurin kanssa käytiin läpi tilannetta. Sanoin että ihmettelin että miksi en ole missään vaiheessa havahtunut aiemmin. Lekuri totesi, että koska ne on ollut aina elämässä, niin olet vain ajatellut että ne on sun luonteenpiirteitä. Kyllä, hyvin sanottu, niin tosiaan olen. Luonteenpiirteitä ja omalaatuisia tapoja. 

Sieltä se sitten tuli. F42.0, pakko-oireinen häiriö. Kesän aikana Mielenterveystalon nettiterapialla aloitetaan ja syksyllä lomien jälkeen mietitään jatko suunnitelmaa ja hoitomuotoja tarkemmin.

Mille musta tuntuu, hämmentynyt. En siksi, että sain nepsy diagnoosin, vaan siksi, että miten mä en ole huomannut. Eräs ihminen ehdotti, että ehkäpä sä vaan et ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään itseäsi, vaan muita. Luultavasti näin. Elämä kiskoo maton jalkojen alta muutaman vuoden välein ja perus arjessa on oma kuormitus tila jatkuvasti. Näillä mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää.